Buddha

Buddha 2017-01-27T11:16:51+00:00

Buddha on sanskritia ja merkitsee ’täysin hereillä oleva’. Buddhalaisuuden perustaja ei ollut jumala, profeetta eikä messias. Hän oli normaali ihminen, joka omilla ponnistuksillaan heräsi täysin tiedostamaan oman potentiaalinsa ja ympäröivän maailman todellisen luonteen. Tämä täysin hereillä olemisen tila – jota kutsutaan ’Valaistumiseksi’ – on se mistä buddhalaisuudessa on kysymys. Buddhan jälkeen tämän tilan ovat saavuttaneet myös monet muut ihmiset, sekä miehet että naiset, mutta tavallisesti arvonimi Buddha viittaa uranuurtajaan Gautamaan, sillä hän löysi tien Valaistumiseen ja hän pystytti tienviitat, joita muut ovat voineet seurata

Siddhartha Gautama – mies josta tuli uranuurtaja – syntyi varakkaaseen Shakya-heimon ylhäisöperheeseen Intian pohjoisosassa nykyisen Nepalin alueella, luultavasti vuonna 560 ennen meidän ajanlaskumme alkua. Joku perinne tietää kertoa, että hänen isänsä oli shakyoiden kuningas. Tämä ei välttämättä ole tarkka historiallinen totuus, mutta lapsena ja nuorukaisena Siddhartha varmasti eli hyvinkin ylellisesti. Voimme kuvitella ylitsepursuavan yltäkylläisyyden, erittäin hienoja ruokia, upeita vaatteita, lukuisia palvelijoita Sen on täytynyt olla lähes maanpäällinen paratiisi, taustalla siintämässä Himalaja

Siddhartha ei kaikesta tästä huolimatta ollut onnellinen. Nautinnot, jotka häntä ympäröivät joka puolella, eivät pystyneet pyyhkimäään pois hänen mielestään syvää tyytymättömyyden tunnetta ja tarkoituksen janoa. Tämä voi tänään kuulostaa monesta länsimaalaisesta tutulta. Aineelliset tarpeet on nykyään jokseenkin helppo tyydyttää ja ehkäpä menneet sukupolvet kadehtisivat nykyisiä mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon ja huvituksiin. Läntisten suurkaupunkien kaduilla voi vastaantulijoiden kasvoista kuitenkin nähdä ettei hyvinvointi takaa onnellisuutta. Monet meistäkin kokevat Siddharthan tavoin että aineellisista nautinnoista jää tyhjyyden tunne, täyttymystä ne eivät tuo

Siddharthan tyytymättömyys yltäkylläiseen olemassaoloon huipentui hänen ollessaan 29-vuotias. Silloin hän päätti jättää kotinsa ja perheensä ja ylellisen elämänsä ja ryhtyä vaeltavaksi totuuden etsijäksi ainoana omaisuutenaan kerjuukulho ja yksinkertainen kaapu

Maailma johon Siddhartha lähti oli meidän mittapuidemme mukaan teknologisesti primitiivinen, mutta filosofian näkökulmasta katsottuna se oli hyvin rikas – paljon rikkaampi kuin nykyajan länsi. Varhaisista buddhalaisista kirjoituksista saa vaikutelman yhteiskunnasta, jossa oltiin syvästi kiinnostuneita elämän perimmäisistä kysymyksistä. Kilpailevia meditaation opettajia ja filosofisia koulukuntia oli yltä kyllin ja uskonnollinen väittely oli suosittua kansanhuvia

Tällaisessa ympäristössä Siddhartha vietti kuusi vuotta vaeltelemassa, meditoimassa ja saamassa opetusta Pohjois-Intian kuuluisimmilta opettajilta. Sinnikkään päättäväisesti hän etsi sitä, mikä hänen hemmotellusta elämästään kotona oli puuttunut. Jonkin aikaa hän harjoitti jopa äärimmäistä askeesia tullen toimeen ilman ruokaa ja unta ja toivoen että tämä auttaisi häntä oivaltamaan totuuden. Sitten hän käsitti, että ruumiin kieltäminen ei ollut hyödyllinen henkinen harjoitus ja antautui koko sydämestään meditaatiolle

Kuuden vuoden päättäväisten ponnistelujen jälkeen, vesakha-kuukauden ensimmäisen täydenkuun aikaan vuonna 528 ennen ajanlaskumme alkua Siddhartha Gautama istuutui meditoimaan peepul-puun juurelle Niranjana-joen rannalla paikassa, jota sittemmin tuli tunnetuksi Bodh-gayana. Hän vannoi ettei nouse ylös ennenkuin on löytänyt sen mitä oli lähtenyt etsimään. Enää ei mikään voinut häntä estää. Tuona yönä hänen tietoisuutensa lävisti syvässä meditaatiossa todellisuuden kerros kerrokselta, kunnes hän saavutti välittömän ja täydellisen kokemuksen totuudesta. Aamutähden noustessa hän tiesi, että hänen vapautumisensa oli järkkymätön. Siddhartha Gautamasta oli tullut Buddha, Täysin Valveille Herännyt

Koko buddhalainen perinne on olemassa jotta me voisimme itsekukin kokea tuon saman heräämisen ja vapautumisen. Tuonnempana sanotaan vielä paljon sekä Buddhan Valaistumisen sisällöstä että niistä keinoista, joita buddhalaiset käyttävät seuratakseen Buddhan jälkiä. Mutta ensin on kuvailtava Buddhan loppuelämää ja sitä ainutlaatuista vaikutusta, mikä hänen heräämisellään oli siihen yhteiskuntaan, johon hän oli syntynyt – vaikutusta, joka on maailmanlaajuisesti tunnettavissa vielä 2500 vuotta hänen kuolemansa jälkeen

Valaistumisensa jälkeen Buddha jatkoi meditaatiotaan Niranjana-joen lähistöllä useiden viikkojen ajan sulatellen kokemuksensa kaikkia seuraamuksia. Ensin hän ajatteli, ettei hän koskaan pystyisi viestimään oivallustaan muille – että kukaan ei suostuisi tai pystyisi ymmärtämään sitä mistä hän puhui – ja häntä houkutti ajatus jättää muu ihmiskunta omiin oloihinsa ja viettää loppuelämä vain nauttien vapautuksen onnesta. Hän oivalsi kuitenkin pian, että jo hänen kokemuksensa luonne sulki pois tällaisen itsekkyyden. Hän tunsi ykseyttä kaikkien elävien olentojen kanssa ja tunsi itsensä pakotetuksi jakamaan kokemuksensa muiden kanssa riippumatta siitä kuinka mahdottomalta ymmärretyksi tuleminen näytti

Kerrotaan että Buddha koki tuolloin näyn, jossa hän näki että koko ihmiskunta oli kuin lampi nupussa olevia lootuskasveja. Jotkut nupuista olivat vielä lammen pohjassa mutaan hautautuneina. Toiset kasvoivat ylöspäin veden läpi, mutta olivat vielä mutaisia ja tiukasti nupussa. Muutamat nuput olivat jo tavoittaneet pinnan ja tarvitsivat vain pienen kehotuksen auetakseen auringon valolle. Tämä kuva ihmisistä mudasta ja pimeydestä kohti valoa kasvavina olentoina kannusti häntä. Hän rohkaistui ajatuksesta, että jotkut saattoivat jo olla tarpeeksi kehittyneitä vastaanottaakseen hänen opetuksensa ja että muita voitaisiin auttaa kunnes he saavuttaisivat tämän kehitysasteen. Niin hän lähti levittämään sanomaa, joka ei oikeastaan ole lainkaan sanoin ilmaistavissa

Viikkoa myöhemmin Benaresin Kaurispuistossa noin sadanviidenkymmenen kilometrin päässä Bodh-gayasta hän opetti ensimmäistä kertaa. Täällä hän tapasi ryhmän askeetteja, jotka olivat tunteneet hänet aikaisemmin ja jotka olivat tuohtuneet hänen askeesista luopumisestaan. Ensin he kieltäytyivät kuuntelemasta Buddhaa eivätkä edes tervehtineet häntä. Mutta yksi toisensa jälkeen he vakuuttuivat Buddhan sanomasta, ei pelkkien sanojen vaan myös hänen olemuksensa vaikutuksesta. Heistä tuli hänen ensimmäiset oppilaansa

Seuraavat neljäkymmentäviisi vuotta Buddha käytti vuodesta yhdeksän kuukautta kävellen pitkin ja poikin laajaa Pohjois-Intiaa levittäen oppiaan ja kerta toisensa jälkeen sama tapahtumasarja toistui. Hän puhui kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kanssa. Kerta toisensa jälkeen hänen läsnäolonsa voima ja hänen sanansa auttoivat heitä näkemään elämän uusin silmin. Kerta toisensa jälkeen he ilmoittivat että he omistautuvat elämään Buddhan heille paljastaman näkemyksen mukaan ja että he tahtovat tulla hänen seuraajikseen

Eivät suinkaan kaikki Buddhan kohtaamat vakuuttuneet hänen sanomastaan. Mutta ottaen huomioon tuon ajan, jolloin sähköistä viestintää ei ollut ja kulkuneuvot olivat alkeellisia, voi hyvin sanoa että hänen opetuksensa ja henkilökohtainen vaikutuksensa levisivät läpi Pohjois-Intian kuin kulovalkea. Buddhan elinaikana hänen seuraajajoukkonsa kasvoi niin laajaksi että häntä syytettiin yhteiskunnan rauhan häiritsemisestä. Kun hän kuoli kahdeksankymmenen vuoden iässä, hänen opetuksillaan oli ollut syvä vaikutus yhteiskuntaan, kulttuuriin ja henkisiin aatteisiin seitsemän valtion alueella. Pohjois-Intian kahden suurimman kuningaskunnan hallitsijat ja monet muut tuon ajan johtohahmot lukeutuivat hänen oppilaisiinsa. Ja hän oli perustanut ’sanghan’ eli henkisen yhteisön, johon kuului miehiä ja naisia kaikista kasteista ja kaikilta yhteiskunnan tasoilta – ja joka kukoistaa vielä tänäänkin. Kaikki tämä onnistui siitä huolimatta että hänen opetuksensa yhteiskuntaa koskevista asioista olivat usein epäsuosittuja ja kumouksellisia, näin etenkin hänen kastijärjestelmän kritiikkinsä ja hänen suorat mielipiteensä perinnöllisen pappiskastin suurista luuloista uskonnon asioissa

Kuinka voidaan selittää Buddhan ilmiömäinen suosio aikana jolloin niin monet henkiset opettajat kilpailivat kuulijakunnasta? Epäilemättä tämä saavutus perustuu osittain hänen opetuksiinsa: nykyäänkin monet ihmiset kokevat niiden olevan niin totta että tuntevat että ’näinhän olen aina ajatellut!’ Mutta Buddhan sanat eivät ehkä yksin riitä selittämään hänen menestystään. Ratkaisevaa oli se, millainen mies nuo sanat lausui. Se ei vielä riitä että puhuu Valaistumisesta ja sen saavuttamisen keinoista. Buddha oli itse Valaistunut ja kaikki jotka kulkivat silmät auki kyllä huomasivat tämän. Hän itse oli omien opetustensa kävelevä ja puhuva todiste, jonka saattoivat kieltää vain kaikkein jääräpäisimmät silminnäkijät

Varhaisimmista buddhalaisista teksteistä saamamme kuvan mukaan Buddha on kunnioitusta herättävä mies, joka kohoaa korkealle häntä ympäröivien olosuhteiden yläpuolelle. Hän on täydellisen pelottomuuden ja horjumattoman itseluottamuksen omaava mies, jonka mielentyyneyttä ei järkytä kipu, sairaus tai oman kuoleman hetki. Samanaikaisesti tämä syvää kunnioitusta herättävä hahmo on avoin ja helposti lähestyttävä ja valmis antamaan aikaansa kenelle tahansa yhteiskuntaluokasta, koulutuksesta tai älykkyydestä riippumatta. Näemme ihmisen, joka tuntee suurta myötätuntoa, jossa ei ole vihaa ja joka suhtautuu herkkätuntoisella ja lempeällä ironialla ristiriitoihin ja typeryyteen. Se on sellaisen ihmisen asennoitumista, joka on nähnyt todellisuuden ytimeen, mutta josta huokuu suuri lämpö, empatia ja kunnioitus niitä kohtaan, jotka vielä ovat harhaluulojensa ansassa

Näemme Buddhassa myös kunnioitetun ja pelätyn johtajan, joka ei halua itseään seurattavan sokeasti ja joka silloin tällöin hyväntuulisesti suutahtaa sellaisille seuraajilleen, jotka ovat haluttomia ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti

Vaikka tämä kuva on 2500 vuoden haalistama, se antaa meille jonkinlaisen vaikutelman siitä miltä Buddha näytti ulkoapäin katsottuna. Mutta jotta saisimme käsityksen Buddhan todellisesta luonteesta, emme voi tyytyä vain aikalaisten ulkokohtaisiin kuvauksiin hänen päivittäisestä elämästään. Meidän on koetettava nähdä hänet sisältäpäin, koetettava ymmärtää mitä itse Valaistuminen on.

Valaistuminen

Valaistuminen on buddhalaisen polun lopullinen päämäärä. Niinpä jokainen buddhalaisuudesta kiinnostunut haluaa tietysti että hänelle kerrotaan tarkalleen mitä se on. Valitettavasti se on mahdotonta! Valaistumisen kuvaileminen on kuin yrittäisi kuvailla sinistä väriä syntymästään sokealle: sanat eivät kykene siihen. Zen-perinteessä on usein lainattu sanonta, jossa Valaistumisesta puhumista verrataan siihen että osoittaa sormella kuuta. Sormi voi osoittaa mistä kuuta tulee tähyillä, mutta se ei itse ole kuu. Erehdymme pahasti jos jäämme tuijottamaan sormea. Tämän varoituksen jälkeen voin uskaltautua suuntaamaan sormeni Valaistumista kohti

Valaistuminen on olotila. Olotilalla on monia eri puolia ja siksi Valaistumistakin voi lähestyä monista eri näkökulmista

Viisauden näkökulmasta katsottuna Valaistuminen on välitön oivallus todellisuuden luonteesta. Se on välitön kokemus maailman tuolla puolen piilevästä todellisuudesta. Tämä todellisuus on myös omien asenteidemme tuolla puolen. Niinpä tämä oivallus on jotain aivan muuta kuin että omaa jotain mielipiteitä ja käsityksiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Tätä Valaistumisen puolta kuvataan usein jyrkän negatiivisin termein minuuden tunteen tuhoamisena. Paremminkin voi sanoa tämän transsendenttisen oivalluksen laajentavan minuutta kauas kapea-alaisen käsityksemme tuolle puolen – eikä suinkaan tuhoavan sitä. Ylittämällä yhden pienen minuuden rajat Valaistuneesta olemuksesta tulee jotakin paljon suurempaa ja se näkee maailmankaikkeuden laajimmasta mahdollisesta perspektiivistä. Oikeastaan koko buddhalaisuus voidaan nähdä pyrkimyksenä saada yhä laajempi näkemys siitä kuka ja mitä olemme. Näin etenemme kohti Buddhatilan suunnattomia näköaloja

Vaikka olemmekin käyttäneet sanoja ’oivallus’ ja ’perspektiivi’ on Valaistumisessa kysymys yhtä paljon tunteesta kuin tietämisestä. Transsendenttinen näkemys kulkee käsi kädessä tunteiden syvimmän mahdollisen muuntumisen kanssa – se merkitsee yhteyden tunnetta kaikkien muiden olentojen kanssa ja myötätuntoista sydäntä kaikkea elävää kohtaan

Valaistumista kuvataan joskus ”sydämen vapautumiseksi”. Näin monet sen mieltävät ja tämä ilmaus kertoo paremmin miltä se tuntuu kuin puhuminen todellisuuden oivaltamisesta. Buddhalaisuus voidaan nähdä keinona vähitellen laajentaa niitä rajoja, joilla olemme määritelleet itsemme; yhtä hyvin se voidaan nähdä keinona antaa sydämemme vähitellen avautua. Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta – jokainen pienikin sydämen avautuminen – tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen

Olemme siis kuvanneet Valaistumista pääasiassa viisauden ja myötätunnon käsitteillä. Mutta sitä voidaan kuvata myös monilla muilla tavoilla. Sen voi kuvata täydellisen vapauden ja rajattoman energian tilaksi – kaikkien huolien, kaikkien murheiden ja kaikkien surujen loppumiseksi: olemisen puhtaaksi autuudeksi

Kuulostaa siis suurenmoiselta. Mutta onko sitä todella olemassa? Jos se on olemassa ja todella saavutettavissa, on toki typerää juoksennella minkään muun perässä. Mutta kuinka voi tietää varmasti? .

Tässä asiassa sen paremmin kuin missään muussakaan ei buddhalaisuus edellytä sokeata uskoa. Sen sijaan se kannustaa järkevän luottamuksen kehittämiseen. Voimme kehittää järkevää luottamusta Valaistumisen olemassaoloon koska näemme siitä todisteita muissa ihmisissä ja koska meillä itsellämme on intuitio Valaistumisen mahdollisuudesta. Tämä intuitio vahvistuu asteittain sitä mukaa kun otamme pieniä askeliamme kohti ”sydämemme vapautusta”

Jotkut buddhalaiset ovat niin onnekkaita, että voivat olla läheisessä yhteydessä opettajaan, joka on niin lähellä Valaistumista, että toimii oppilailleen elävänä todisteena sen olemassaolosta – kuten Buddha oli esimerkkinä oman elämänsä aikana. Mutta vaatimattomammallakin tasolla, ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat säännöllisesti harjoittaneet buddhalaisuutta useiden vuosien ajan, alamme tavata ihmisiä jotka ovat lähempänä Valaistumista kuin me itse. Näemme myös että nämä ihmiset kehittyvät jatkuvasti, ovat kulkemassa oikeaan suuntaan. Näin voimme vakuuttua, että todellinen henkinen kehitys on mahdollista. Ja jos sille on olemassa minkäänlaisia rajoja, ovat ne kaukana siitä missä useimmat meistä tällä hetkellä ovat

Mutta jo ilman ulkopuolista todistustakin olemme kaikki nähneet ainakin etäisen välähdyksen Valaistumisen tilasta itsessämme. Meissä kaikissa piilee Valaistuminen mahdollisuutena samaan tapaan kuin tammenterhossa piilee tammi. Tämän itsessämme olevan ”siemenen” ansiosta voimme vastata ihanteen haasteeseen. Elämämme parhaimpina hetkinä voimme kokea heikon aavistuksen Valaistumisesta kun kauneus, rakkaus tai inspiraatio valtaavat mielemme ja meitä tavallisesti ahdistavat vähäpätöiset huolet väistyvät kuin usva

Sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti. Enimmän aikaa tämän halun hukuttaa arkielämän sekavuus. Mutta kun toimimme tämän halun pohjalta, tiedämme vaistomaisesti että olemme menossa oikeaan suuntaan. Jokainen Valaistumista kohti ottamamme askel tuo avaramman kokemuksen. Tunnemme olevamme tervehenkisempiä, onnellisempia, tyydyttyneempiä. Tämä ei ole vain teoriaa. Se on monien ihmisten välitön henkilökohtainen kokemus. Paras tapa saada selville onko Valaistumista olemassa on ottaa edes pieniä askelia sitä kohti ja katsoa mitä tapahtuu.

Mitä buddhalaisuus on

Chris Pauling

Introducing Buddhism


Chris Pauling esittelee buddhalaisuuden tällä tulostettuna noin 25-sivuisella kirjoituksella ”Mitä Buddhalaisuus on” (Introducing Buddhism)

Tämä teksti on saatavana myös kirjana.
Kustantaja: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, FWBO ry