Etiikka

Etiikka 2017-01-27T11:16:50+00:00

Buddhalainen etiikka on samoin kuin kaikki muut buddhalaiset harjoitukset keino saavuttaa päämäärä – Valaistuminen. Mitä lähemmäksi Valaistumista pääsemme, sitä vähemmän merkitystä on eettisten sääntöjen tarkoituksellisella noudattamisella, koska alamme luonnostamme toimia omaa hyvinvointiamme ja muiden hyvinvointia lisäävällä tavalla. Mutta ennen kuin olemme siinä vaiheessa, on hyvä omaksua tiettyjä eettisiä periaatteita tietoiseksi harjoitukseksi. Tämä ei tarkoita että olisi muotosidonnaisesti noudatettava jotain sääntöluetteloa. Buddhalaisuuden mukaan ratkaisevaa on tekojemme taustalla oleva mielentila. Etiikan harjoitus on se keino jolla mielentiloja työstetään tuolla niin tärkeällä arjen näyttämöllä, silloin kun emme ole meditaatiotyynyllä istumassa

Buddhalainen käsitys etiikasta eroaa ratkaisevasti siitä miten etiikka länsimailla yleensä käsitetään. Monet länsimaiset ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan että ollakseen eettinen on noudatettava sääntöjä, jotka on antanut korkea auktoriteetti, esim. vanhemmat, yhteiskunta tai Jumala. Mutta buddhalainen etiikka haastaa meidät aktiivisesti päättämään millainen olento haluamme olla, millaista moraalia haluamme noudattaa. Ja sitten on rehellisesti pyrittävä elämään päätöksen mukaisesti. Se että päättää olla buddhalainen tarkoittaa että henkinen kasvu kohti Valaistumista on elämämme arvojärjestyksessä tärkeällä sijalla. Tällöin meidän tulee yrittää elää sellaista elämää, joka edistää tätä kasvua ja on tämän ihanteen ilmaisua eikä este kehitykselle

Buddhalainen etiikka merkitsee elämän järjestämistä siten, että positiivisia tunteita kannustetaan ja edistetään ja saadaan negatiiviset tyyntymään. Se merkitsee itsensä vapauttamista haitallisten tapojen ja haitallisen ehdonvaraisuuden orjuudesta. Se merkitsee tulemista voimakkaaksi yksilöksi, jolla on elämän suunta hallinnassaan. Ja se merkitsee myös toimimista tavalla, joka tuo tervettä eheyden ja ylpeyden tunnetta – tunnetta että ponnistelee toteuttaakseen näkemystään

Olla eettinen on buddhalaisessa mielessä sitä että toimii älykkäästi oman itsensä parhaaksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä että olisi keskityttävä vain itseensä. Emme voi erottaa itseämme muista ihmisistä tai ympäröivästä maailmasta. Me olemme kaikki toistemme osia. Kun loukkaamme toista ihmistä, loukkaamme myös itseämme ja kun hyödytämme muita, hyödytämme myös todellista itseämme. Buddhalainen etiikka merkitsee pohjimmiltaan itsemme ylittävän viisauden kehittämistä ja ilmaisemista jokapäiväisessä elämässämme. Tämä tarkoittaa kohoamista oman ahtaan näkökulman yläpuolelle ja toimimista avarammasta ja vähemmän itsekeskeisestä näkökulmasta. Tämä on toimimista oman todellisen itsemme parhaaksi ja myös toisten ihmisten ja koko maailman parhaaksi

Koska buddhalaisuudessa ei ole tuomitsevaa Jumalaa, sanat ”oikea” ja ”väärä” eivät sovi buddhalaiseen etiikkaan. Sen sijaan buddhalaisuus luokittelee teot joko ”taitaviksi” tai ”taitamattomiksi”. Taitava käyttäytyminen on juuri mitä taitava tarkoittaa: se on älykästä käyttäytymistä, koska siitä seuraa hyvää itsellemme sekä hyvää muille. Se pohjautuu positiivisiin terveisiin mielentiloihin, se synnyttää niitä ja auttaa meitä kasvamaan. Muunlainen käyttäytyminen ei ole ”pahaa”. Se on pelkästään tyhmää

Etiikka tässä mielessä on selvästi paljon laajempi asia kuin minkään säännöstön seuraaminen. Siihen voi sisältyä sellaiset asiat kuten missä asumme, kenen kanssa seurustelemme, mitä työtä teemme, mitä syömme, mitä kirjoja luemme, miten käytämme vapaa-aikamme – eli kaikki asiat, joista rakennamme elämämme

Mutta vaikka etiikassa ei todellakaan ole kysymys säännöistä, annetaan buddhalaisuudessa muutama yksinkertainen suuntaviiva. Nämä ”ohjeet” (kuten näitä suuntaviivoja nimitetään) eivät ole käskyjä – perinteessä ilman Jumalaa käskyn käsite on vailla merkitystä. Ne ovat paremminkin kiintopisteitä, jotka osoittavat kuinka Valaistunut ihminen käyttäytyisi. Buddhalaiset ottavat nämä ohjeet harjoitusperiaatteikseen siksi että tietoisesti Valaistuneen tavalla käyttäytymällä meistä voi tulla enemmän Valaistuneen olennon kaltaisia. Epäonnistuminen ohjeen noudattamisessa ei ole ”syntiä” – buddhalaisuudessa ei ole lainkaan synnin käsitettä – emme vain ole yltäneet niiden periaatteiden tasolle, jotka itse olemme asettaneet käyttäytymisellemme. Ja kun silloin tällöin emme onnistu yltämään näiden periaatteiden tasolle, meissä heräävän tunteen tulisi olla täysin erilainen kuin se syyllisyys, jota ”synninteko” autoritaarisemman etiikan puitteissa aiheuttaa

Ikävä kyllä monilla länsimaalaisilla on taakkana irrationaalisia syyllisyydentunteita. Ne ovat perintöä uskonnollisesta asenteesta, jossa Jumala kuvitellaan kosmiseksi tuomitsevaksi auktoriteetiksi, joka pitää luonnollisia biologisia viettejämme ”synnillisinä”. Nämä asenteet, joita on uskollisesti säilytetty kristinuskon opissa perisynnistä, voivat johtaa hyvin syvään arvottomuuden tunteeseen. Tällainen kielteinen asenne itseä kohtaan – ja siten myös muita kohtaan – vaikeuttaa suuresti terveen asenteen löytämistä eettisyyteen. Terveen eettisyyden tulisi rohkaista avointa, onnellista, suvaitsevaa ja rakastavaa asennetta elämään. Meistä monien on jollakin tavalla tehtävä vaarattomaksi aiheettomat syyllisyydentunteet – ehkä jopa pilkattava jonkin aikaa kaikkia auktoriteetteja, jopa Jumalaa – ennenkuin pystymme harjoittamaan buddhalaisia eettisiä ohjeita oikeassa hengessä. Luultavasti kaikkien länsimaalaisten on varottava tuomasta ohjeiden seuraamiseen muista perinteistä tottelevaisuuden ja synnin käsitteitä ja sillä tavalla saastuttamasta asennettaan ohjeisiin

Monet kärsivät aiheettomasta syyllisyydestä, josta tulisi päästä eroon mitä pikimmin. Tämä ei kuitenkaan merkitse että syyllisyydentuntoon ei voisi olla aihetta tai tarvetta. Voi olla hyväksyttävää ja jopa hyödyllistä tuntea surua, pettymystä ja katumusta kun epäonnistuu ohjeiden noudattamisessa tavalla joka tekee pahaa itselle tai muille olennoille. Näin on etenkin jos nämä tunteet auttavat pääsemään eroon vahingollisista tavoista ja toimimaan vastedes viisaammin. Mutta myös silloin kun katumuksen tunne on aiheellinen tulisi siitä selvitä niin nopeasti kuin mahdollista. Sen ei tule antaa jatkua kun siitä ei enää ole hyötyä. Eikä sen koskaan pitäisi antaa vahingoittaa perimmäistä oman arvon tunnettamme

Perinteisesti buddhalaiset eettiset ohjeet ilmaistaan kielteisin käsittein tekoina, joista otamme harjoitusmenetelmäksi pidättyä. Mutta jokainen ohje sisältää positiivisen periaatteen, mielentilan tai tunteen, jota tulee kehittää ja ilmaista osana henkistä harjoitusta. Tärkeintä ovat juuri nämä ohjeiden sisältämät positiiviset tunteet ja mielentilat. On hyödytöntä pitäytyä ohjeen kirjaimeen jos ei kasvata sen pohjana olevaa positiivista periaatetta. Mutta kun ponnistelee positiivisen perustan kehittämiseksi niin ne vahingolliset teot, joista ohjeiden negatiivinen muoto varottaa, jäävät vähitellen pois menetettyään vetovoimansa. Kasvamme niistä eroon samalla tavalla tuskattomasti kuin olemme jo kasvaneet eroon leluista jotka olivat lapsena meille tärkeitä

Ohjeiden tarkka muoto ja määrä vaihtelee jonkin verran eri buddhalaisissa perinteissä. Se riippuu myös henkilön omistautumisen ja kehityksen asteesta. On kuitenkin viisi eettistä suuntaviivaa, joista kaikki buddhalaiset ovat yhtä mieltä.

1. Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille

Tämän ohjeen perustana on positiivinen periaate, että tulisi yrittää käyttäytyä ystävällisesti, ymmärtävästi ja rakastavasti itseämme, muita ihmisiä, eläimiä ja jopa kasveja ja planeettaamme kohtaan. Kuten näimme edellä, Valaistuminen tarkoittaa yhtä paljon ”sydämen vapautumista” kuin viisautta – näitä ei itse asiassa voi erottaa toisistaan – ja lämpimän ja avoimen sydämen kehittäminen on oleellista kaikessa henkisessä kasvussa. Buddhalaisuudessa käytetään monia meditaatiomenetelmiä ystävällisyyden ja myötätunnon kehittämiseksi, mutta lämpimät tunteet yksin eivät riitä. Niiden tulee ilmetä todellisina ystävällisinä tekoina

Tämän ohjeen soveltaminen käytäntöön alkaa meistä itsestämme ja leviää sitten ulospäin kuten väreily lammen pinnalla. Se alkaa itsestämme, sillä jos itse olemme onnettomia, emme voi ystävystyä muihin kovin merkittävällä tavalla – ja se että emme ole onnellisia johtuu tavallisesti omasta itsestämme. Tullaksemme onnellisiksi meidän on opittava rakastamaan itseämme. Meidän on suhtauduttava itseemme lempeästi, jätettävä pois itsetuhoiset tavat, vapauduttava aiheettomasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta ja opittava välttämään elämää, joka on niin kiireistä ja täynnä paineita, ettei positiivisten mielentilojen kokemiseen ole mahdollisuutta

Mutta tämän ohjeen positiiviseen periaatteeseen kuuluu paljon muutakin. Se kehottaa kehittämään rakastavaa ystävällisyyttä ihmissuhteissa ja aloittamaan tämän lähiomaisista ja ystävistä. Se kehottaa näkemään nämä ihmiset kolmiulotteisina inhimillisinä olentoina, joilla on omat tarpeensa ja pelkonsa, aivan yhtä voimakkaat ja oikeutetut kuin meillä itsellämme. Ja se kehottaa osoittamaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta tuntuvin ja näkyvin teoin. Voimme esimerkiksi auttaa kun he tarvitsevat apua, antaa lahjoja muulloinkin kuin syntymäpäivänä, tehdä kotitöitä, kertoa tunteistamme. Jos tietoisesti pyrimme kehittämään ystävyyttä tällä tavoin, huomamme piankin dramaattisen muutoksen ihmissuhteidemme laadussa ja tämän vaikutuksen omaan ja ympäristömme elämään

Kun olemme tulleet ystäviksi itsellemme ja läheisillemme, buddhalaisuus kehottaa meitä menemään vielä pidemmälle: se kehottaa meitä tulemaan ystäviksi koko maailmalle! Lämpimän asenteemme ei tulisi ulottua vain niihin ihmisiin, jotka tunnemme – sen tulisi ulottua myös sellaisiin ihmisiin, joita emme ole koskaan nähneetkään. Sen tulisi ulottua paitsi koko ihmiskuntaan myös kaikkiin muihin olentoihin planeetallamme. Ja aina kun on mahdollista näiden tunteiden tulisi ilmetä ystävällisinä tekoina. Buddhalainen ihanne olla ystävä maailmalle ilmenee voimakkaimmin bodhisattva-ihanteessa. Tämä sana on sanskritia ja merkitsee olentoa, jonka olemus on Valaistuminen. Bodhisattvasta kerrotaan enemmän tuonnempana, mutta lyhyesti sanoen bodhisattva on joku, joka päättää epäitsekkäästi työskennellä muiden hyväksi, koska on kokenut hyvin syvästi kaikkien elävien olentojen yhteyden

Kun tarkastelemme ensimmäistä ohjetta siltä kannalta, että otamme harjoitusperiaatteeksemme luopua tietynlaisista teoista, on tällä monia konkreettisia seurauksia. Kaikkein perustavimmalla tasolla se kehottaa meitä milloin suinkin mahdollista pidättymään kaikista väkivaltaisista ja muista teoista, jotka voivat fyysisesti vahingoittaa eläviä olentoja. Se kehottaa meitä myös pidättymään vahingoittamasta muita psykologisesti tai henkisesti – esimerkiksi tuottamalla mielen ahdistusta – ja pidättymään osallistumasta muiden tekemiin vahinkoa tai kärsimystä tuottaviin tekoihin

Monet buddhalaiset ymmärtävät tämän siten että heidän tulisi olla kasvissyöjiä. Tänään lännessä tämä tuntuu erikoisen tärkeältä, koska nykyaikaisin teollisin karjanhoitomenetelmin tuotetaan eläimille paljon kärsimystä vain siksi että me joutuisimme maksamaan nautinnollisesta makuelämyksestä mahdollisimman vähän. Jotkut buddhalaiset ymmärtävät tämän siten, ettei tule syödä mitään eläinkunnan tuotteita, koska maitotuotteita tai munia käyttämällä osallistutaan julmaan eläinten riistojärjestelmään

Tämän ohjeen noudattamisella on seuraamuksia myös sen suhteen miten ansaitsemme elantomme. Se sulkee ilmiselvästi pois ammatit sotilaana, aseteollisuuden palveluksessa, teurastamossa tai lihakauppiaana tai millä tahansa alalla, joka edistää väkivaltaa tai tuottaa kuolemaa tai kärsimystä tai riistää ihmisiä tai eläimiä taloudellisen edun vuoksi. Abstraktimmalla tasolla tämä ohje voi antaa aihetta kysyä aiheuttaako jokin ammatti vahinkoa epäsuorasti tai henkisellä tasolla. Esimerkkeinä voitaisiin mainita tarpeettomasti ahneutta lisäävä mainonta sekä hyödyttömien ylellisyystavaroiden tuottaminen. Koska periaatteena on että ohjeen noudattaminen alkaa meistä itsestämme, se myös varoittaa työstä, joka estää meitä tulemasta onnelliseksi tai vahingoittaa kasvuamme vaikkapa aiheuttamalla niin paljon kiirettä ja stressiä, että on mahdotonta saavuttaa mielenrauhaa.

2. Tulee pidättyä ottamasta mitään mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu

Positiivinen periaate, johon tämä ohje perustuu, on että tulisi muilta ottamisen sijasta yrittää olla mahdollisimman anteliaita ja avokätisiä. Näin ilmaisemme lämpimiä tunteitamme. Anteliaisuutta on sanottu kaikkein tärkeimmäksi buddhalaiseksi hyveeksi, koska antaminen on erinomainen keino voittaa omaan minäämme keskittyvä kireä, tuskallinen pakkomielle. Samasta asiasta voisi sanoa olevan kysymys koko buddhalaisuudessa

Anteliaisuus on tapa, jota buddhalaiset koettavat tietoisesti kehittää jokapäiväisessä elämässään ottamalla vaarin kaikista tilaisuuksista osoittaa anteliaisuutta. Tämä ei välttämättä tarkoita anteliaisuutta vain rahan ja tavaroiden suhteen. Joillakin ihmisillä on hyvin vähän aineellista omaisuutta annettavana, mutta silti he onnistuvat olemaan hyvin anteliaita – he antavat aikaansa, energiaansa ja ovat avokätisiä muille antamassaan opastuksessa ja tuessa. Hyvin arvokas antelias teko voi olla jopa pyrkimys säilyttää tyyneys ja terve ja iloinen mieli sellaisten ihmisten joukossa, jotka eivät kovin hyvin pysty hallitsemaan mieltään ja tunteitaan. Usein tällaisella ei-materiaalisella anteliaisuudella on paljon suurempi vaikutus maailmaan kuin millään tavaramäärällä tai rahasummalla

Buddhalaiset yrittävät olla anteliaita, koska se on heille harjoitusperiaate, mutta tätä ei nähdä tuskallisena velvollisuutena. Jos antaminen tuntuu tuskalliselta, sen takana ei ole todellista anteliaisuuden tunnetta ja meidän on parasta tarkastella motiivejamme lähemmin. Kuten aina buddhalaisessa etiikassa asenne on tässäkin tärkein. Vaikka anteliaan asenteen tuleekin ilmetä tekoina ollakseen aito, oikealla teolla, joka suoritetaan väärällä asenteella, on hyvin vähän arvoa

Pidättyminen ottamasta mitä ei ole annettu tarkoittaa paljon muutakin kuin että ei varasta. Siihen sisältyy että meidän ei tulisi manipuloida toisia millään tavalla omaksi eduksemme – esimerkiksi käyttämällä hyväksi heidän ahneuttaan tai pelkojaan, tai ahdistamalla heitä nurkkaan syyllisyydentuntoa tai sääliä käyttäen, tai oman valtamme tai auktoriteetimme avulla, tai käyttämällä hyväksi heidän heikkouksiaan, tai vain hämäämällä heitä kun siihen pystymme. Ja samalla tavoin kuin voimme antaa monia asioita, joilla ei ole materiaalista arvoa, voimme myös ottaa ei-annettua vaatimalla ihmisiltä aikaa, energiaa tai emotionaalista tukea, kun he eivät halua tai voi näitä antaa. Usein nämä epäsuorat ei-annetun ottamisen muodot saattavat vahingoittaa paljon enemmän kuin aineellisen omaisuuden varastaminen.

3. Tulee pidättyä sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä

Buddhalaisuus ei pidä seksuaalisuutta itsessään ”pahana” – seksuaalisten tunteiden tukahduttaminen voi olla suurempi paha. Se ei myöskään ota kantaa seksuaalikäyttäytymisen erilaisiin muotoihin kuten esimerkiksi masturbaatio, homoseksuaalisuus tai avioliiton ulkopuolinen seksi. Buddhalaisuus kannustaa meitä kuitenkin vapauttamaan itsemme kaikista orjuuden muodoista – myös sellaisten halujen orjuudesta, joita emme tunne voivamme hallita

Tämän ohjeen takana oleva positiivinen periaate on että tulisi yrittää kehittää tervettä tyydyttyneisyyttä. Tyytyväisyyden päävihollinen on ahneus, kyltymätön halu, ja monille ihmisille seksuaalinen halu on kaikkein voimakkain ahneuden muoto. Seksuaalisen halun tyydyttäminen koskee tavallisesti myös muita ihmisiä ja voi siten vaikuttaa voimakkaasti ei vain omaan vaan myös toisten elämään. Siksi on olemassa erityinen ohje seksuaalikäyttäytymistä varten. Mutta saavuttaaksemme tyydyttyneisyyden meidän on päästävä kaikkien orjuuden muotojen tuolle puolen – ja joillakin ihmisillä päävihollinen ei ehkä olekaan seksi vaan ruoka, alkoholi, tupakka, jännitys, huipputekniset laitteet, valta, arvostus, uralla eteneminen, isompi talo tai nopeampi auto

Niin kauan kun annamme periksi mille tahansa kyltymättömän halun muodolle joudumme oravanpyörään. Näemme porkkanan riippuvan aivan nenämme edessä. Otamme kuinka nopeita askelia tahansa emme saa sitä kiinni. Heti kun yksi halu on tyydytetty, sen tilalle nousee toinen ja sitten taas uusi ja niin edelleen. Yritämme juosta yhä nopeammin luullen, että seuraavalla ryntäyksellä porkkana varmaan on hallussamme ja voimme kaikessa rauhassa nauttia onnellisuudesta. Mutta näin ei ikävä kyllä käy. Ei onnellisuus tule porkkanan saamisesta – ei porkkanaa voi saada. Onnellisuus odottaa koko ajan löytäjäänsä. On vain lakattava juoksemasta. Onnellisuus ei koskaan tule ahneuden tyydyttämisestä – ahneus on mielentila, joka vain kasvaa jos annamme sille myöten. Onnellisuus tulee siitä kun astuu kokonaan pois oravanpyörästä, kun näkee ahneuden sellaisena kuin se on eikä anna sen häiritä mieltä. Vasta sitten voi saavuttaa mielenrauhan, jonka avulla voi nähdä asiat selkeästi. Vasta sitten on energiaa korkeammille asioille. Tämä ei tarkoita ettei voi nauttia seksistä, ruoasta tai jostakin muusta. Se merkitsee vain ettei näihin kohdistuvien halujen tulisi hallita mieltä ja elämää

Perinteisesti tämän ohjeen negatiivista muotoa tulkittiin siten että maallikkobuddhalaisen tuli pidättyä aviorikoksesta, raiskauksesta ja naisen varastamisesta. Tätä tulkintaa on kehitettävä hieman, jotta saisimme siitä jonkinlaisia suuntaviivoja seksuaalikäyttäytymiselle nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Kaikki buddhalaiset eettiset ohjeet voidaan nähdä ensimmäisen ohjeen (olla vahingoittamatta niin muita eläviä olentoja kuin itseämme) jonkin piirteen yksityiskohtaisena käsittelynä – samoin kolmas ohje. Tässä valossa nähtynä sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä pidättyminen tarkoittaa että sukupuoliset halut tulisi hallita niin etteivät ne vahingoita itseämme eikä muita ihmisiä

Sukupuoliset halumme vahingoittavat meitä, jos annamme niiden estää meitä saavuttamasta mielenrauhaa (tämän aiheen jo käsittelimme). Ne voivat myös vahingoittaa meitä, jos harkitsemattomasti annamme niiden saattaa meidät ihmissuhteisiin ja tilanteisiin, jotka turmelevat henkistä kasvuamme

Voimme aiheuttaa paljon tuskaa myös muille, jos itsekkäästi tyydytämme sukupuolista ahneuttamme ottamatta muiden tarpeita huomioon. Buddhalaiset pyrkivät sen tähden näkemään seksuaalikumppanin tärkeänä ihmisyksilönä, jolla on omat halunsa, tarpeensa ja pelkonsa. Ei tulisi koskaan alentua käyttämään muita hyväksi vain seksiobjekteina, edes epäsuorasti. Tämä saattaa esimerkiksi tarkoittaa ettemme ryhdy epätasa-arvoiseen suhteeseen, jossa vastapuolella todennäköisesti on sellaisia odotuksia, joita meillä ei ole aikomustakaan täyttää. Buddhalaiset pyrkivät myös välttämään mahdollisen kolmannen osapuolen vahingoittamista sukupuolisen nautinnon vuoksi – näin voi käydä esimerkiksi jos ottaa sukupuolikumppanikseen toisen osapuolen vakiintuneen parin

Vaikka buddhalaisuus ei näe seksiä ”pahana”, täydellistä pidättymistä sukupuolitoiminnasta on perinteisesti pidetty tärkeänä harjoituksena munkeille, nunnille ja muille vakavasti henkistä polkua seuraaville. Aikana ennen tehokkaita ehkäisymenetelmiä tämä johtui tietenkin osaltaan käytännön syistä: lasten kasvattaminen ja ylläpitäminen vaatii paljon aikaa ja energiaa, joten henkisiin harjoituksiin sitä jää vain vähän. Mutta selibaatti on myös tärkeä henkinen harjoitus. Monille ihmisille sukupuolinen halu on kaikista haluista voimakkain, ja se että pystyy elämään siten että mieltä ei jatkuvasti häiritse tämä biologinen vietti voi olla erittäin suuri askel kohti mielenrauhaa. Pidättyminen tuo myös enemmän energiaa käytettäväksi muihin tarkoituksiin, erityisesti meditaatioon. Selibaatti yhdistetään tavallisesti luostarielämään, mutta vapaaehtoinen sukupuolitoiminnasta aika ajoin tapahtuva pidättyminen on luultavasti hyödyksi kelle tahansa vakavasti harjoittavalle buddhalaiselle, oli tämän elämänmuoto mikä tahansa. Monissa idän buddhalaisissa maissa on tavallista että maallikot asuvat luostarissa tietyn aikaa, esimerkiksi vuoden tai enemmänkin. Monet länsimaiset buddhalaiset, jotka eivät normaalioloissa elä selibaatissa, pidättyvät silloin tällöin vapaaehtoisesti kaikesta sukupuolitoiminnasta tietyksi aikaa, esimerkiksi pariksi viikoksi meditaatioleirin ajaksi.

4. Tulee pidättyä valheellisesta puheesta

Tämän ohje sisältää paljon enemmän kuin vain sen ettei valehtele. Se kehottaa olemaan rohkeasti avoin ja suora. Se kehottaa meitä olemaan oma itsemme häpeämättä ja piilottelematta omissa kuvitelmissamme siitä millaisia haluaisimme olla tai millaisia muut haluaisivat meidän olevan. Tällainen rohkea rehellisyys tekee mahdolliseksi nähdä ja hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme. Tältä pohjalta voimme ryhtyä luomaan jotakin itsestämme. Näin voimme tulla aidoiksi ja kokonaisiksi – ilman kokonaisvaltaista ponnistelua emme voi edistyä henkisesti. Ja sen myötä voimme kehittää todellisia ystävyyssuhteita, mikä on ihmisen elämän onnellisimpia asioita

Monien on hyvin vaikea hyväksyä itseään sellaisenaan, niinpä piileskelemme yleensä naamion takana. Tämä naamion pitäminen vie paljon energiaa. Ahdistumme ja pelkäämme että meidät paljastetaan. Tämä tuo ujoutta ja epävarmuutta ihmissuhteisiin ja vie niistä lämmön. Ehkä kaikkein vahingollisinta on että vietämme niin paljon aikaa naamiomme takana että alamme pettää itseämmekin. Meidän on mahdotonta nähdä itseämme sellaisena kuin todella olemme

Koska olemme niin tottuneita olemaan piilossa naamion takana, voi aluksi tuntua hyvin pelottavalta yrittää kommunikoida muiden kanssa rehellisesti – varsinkin jos siinä joudumme paljastamaan heikkouksia ja epäonnistumisia. Mutta vaikka tähän tarvitaan rohkeutta, buddhalaiset pyrkivät tietoisesti olemaan mahdollisimman avoimia keskenään. Ja tämän ponnistelun tulos on suunnattoman vapauttava kokemus suorasta kommunikaatiosta. Kun meillä ei ole enää mitään salattavaa, monet mielen taivaalla tavallisesti myrskyävistä jännityksistä katoavat kokonaan. Saamme kokea että saatuaan selville heikkoutemme muut eivät kaihda meitä, vaan kunnioittavat ja pitävät meistä sellaisina kuin olemme. Kaikkiin ihmissuhteisiimme tulee lisää syvyyttä ja lämpöä ja ystävyyssuhteemme kukoistavat. Tämä puolestaan antaa meille aidon itsevarmuuden tunteen ja auttaa meitä hyväksymään itsemme lempeästi niin hyvässä kuin pahassa. Vasta kun olemme ensin hyväksyneet pahan olemassaolon, voimme alkaa tehdä sille jotakin

Yrityksemme kaiken aikaa piilotella osia itsestämme – jopa itseltämme – tekee meistä heikkoja ja haavoittuvia. Nämä persoonallisuuden pimeät puolet eivät mene pois niin että kieltäydymme näkemästä niitä. Ne väijyvät nurkissa ja käyvät sissisotaa psyykessämme. Meistä tulee jakautuneita niin että lujimmatkaan päätöksemme eivät pidä, mielentilamme ja asioiden tärkeysjärjestys vaihtelee päivittäin eivätkä parhaatkaan ponnistuksemme ole kokonaisvaltaisia. Tervehtyminen tästä sirpaleisesta tilasta edellyttää tulemista tietoiseksi todellisista tunteistamme ja motiiveistamme (tähän asiaan palaamme seuraavan ohjeen yhteydessä). Jotta saisimme tämän tehtyä on meidän oltava rehellisiä niin muille kuin itsellemmekin. Kun opimme hyväksymään ja työstämään persoonallisuutemme rumempia puolia, jakautumat sisällämme kasvavat umpeen ja tulemme aidommiksi ja vakaammiksi ja kykenemme paremmin kokonaisvaltaiseen kasvuponnistukseen. Saatamme jopa huomata että monet ominaisuudet, joita olemme suurella vaivalla piilotelleet, eivät itse asiassa olekaan huonoja. Kun hyväksymme ne ja käytämme niitä taitavasti, ne muuttuvat suuren energian ja voiman lähteiksi

Kuten edellä todettiin tulisi kaikkia ohjeita – ja niin myös tätä ohjetta – tulkita ensimmäisen ohjeen valossa. Rehellisyyttä tulee joskus pehmentää hyvällä tahdolla. Se että rehellisesti haluaisimme kuristaa pomon solmioonsa, ei tarkoita että meidän pitäisi tehdä se avoimuuden nimessä. Ja vaikka joidenkin on ensialkuun opittava raivostumaan kohdatakseen todelliset tunteensa, tulisi meidän pyrkiä olemaan suoria ilman että vahingoitamme kanssaihmisiä. On mahdollista ilmaista voimakkaitakin tunteita – jopa suuttumusta – ilman fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Tämä edellyttää itsensä hallitsemista, mutta tietoinen itsensä hallitseminen on aivan muuta kuin pelosta johtuva estyneisyys

Rehellisyys tai sen puute ei vaikuta ainoastaan omiin mielentiloihimme; se myös määrää millaista kanssakäymisemme muiden kanssa on. Jos kieltäydymme olemasta oma itsemme, emme anna muiden ystävystyä kanssamme. Harvat tulevat naamion ystäväksi

Buddhalaisuudessa pannaan paljon painoa ystävyydelle ja varsinkin yhteisen henkisen ihanteen omaavien ihmisten väliselle ystävyydelle. On hyvin vaikeaa kehittyä ilman tällaista kumppanuutta. Tarvitsemme samanmielisiltä ihmisiltä tulevaa rohkaisua ja inspiraatiota. Joskus tarvitsemme myös heidän ystävällistä kritiikkiään. Tarvitsemme ystävyyssuhteiden verkoston, jossa voimme avata sydämemme ja kehittää ja ilmaista lämpimiä tunteitamme. Ja tästä kaikesta jäämme paitsi, jos emme ole avoimia ja rehellisiä

Tälle elämän alueelle on erityistä hyötyä siitä että on säännöllisessä yhteydessä hyväntahtoisiin ihmisiin, joilla on samat ihanteet kuin meillä ja jotka arvostavat todellista kommunikaatiota. Jotkut ihmiset tässä maailmassa eivät katso rehellisyyttä suopein silmin. Toiset taas eivät tahdo meidän parastamme. Sellaisten ihmisten kanssa olisi epäviisasta olla liian rehellinen. Meidän ei kuitenkaan pidä käyttää tätä asiaintilaa naamion takana piileskelyn tekosyynä. Useimmille meistä olisi hyväksi olla paljon rehellisempiä melkein kaikissa ihmissuhteissamme. Silti on myönnettävä, että tämä yhteiskunta tekee joskus avoimuuden todella hyvin vaikeaksi. Buddhalaisten välisen ystävyyden tulisi tapahtua ilmapiirissä, jossa suoraa kommunikaatiota arvostetaan, jossa se on molemminpuolista ja jossa siihen kuuluu aito hyväntahtoisuus ja toisen tiedostaminen.

5. Tulee pidättyä sumentamasta mieltä millään keinoin

Henkinen kehitys merkitsee sekä emotionaalista kasvua että lisääntyvää tietoisuutta. Tämän ohjeen takana oleva positiivinen periaate on että buddhalaisten tulisi pyrkiä joka hetki ja kaikissa tilanteissa olemaan mahdollisimman tietoinen. Negatiivinen muoto varoittaa meitä kaikesta mikä sumentaa tiedostamista – alkoholi ja huumeet ovat hyviä esimerkkejä mutta tulee muistaa että nyky-yhteiskunta tarjoaa monia muitakin tapoja välttää kosketusta todellisuuteen

Sitä tiedostamista, johon buddhalaiset pyrkivät, kutsutaan yleensä tarkkaavaisuudeksi. Tämä on tyyntä, selkeää, arvostavaa huomion kohdistamista juuri siihen mitä tässä ja nyt tapahtuu. Se tarkoittaa että olemme joka hetki läsnä omassa elämässämme. Tätä on harjoiteltava ja meditaatio tietysti lisää tarkkaavaisuutta, mutta se ei yksin riitä. Meidän on tarmokkaasti tuotava tarkkaavaisuutta jokapäiväiseen elämäämme

Tarkkaavaisuudessa on useita ulottuvuuksia. Ensinnäkin siihen kuuluu tietoisuus itsestämme – kehostamme, ajatuksistamme, tunteistamme. Siihen kuuluu että huomioimme ympäristömme. Siihen kuuluu että tiedostamme muut ihmiset ihmisinä eikä näkökentässä liikkuvina hahmoina. Ja siihen kuuluu että yritämme tiedostaa todellisuuden, tai ainakin pidämme mielessä sellaiset yksinkertaiset perustotuudet kuten että elämä on lyhyt ja että hyödykkeiden kuluttajan rooli ei ehkä ole antoisin tai ylevin tapa käyttää sitä

Tarkkaavaisuus on ankaran ponnistelun takana, niin meditaatiossa kuin muulloinkin. Mutta tämä ponnistelu varmasti kannattaa

Ensinnäkin tarkkaavaisuus on hyvin miellyttävää. Se tuo sulokkuutta yksinkertaisiinkin askareisiin ja tekee ne hyvin nautinnollisiksi. Näin voimme täysin kokea ympäröivän maailman kauneuden ja siinä elämisen ilon. Se vähentää kiireen ja stressin aiheuttamaa ahdistusta ja tekee rauhan kokemuksesta jokapäiväistä todellisuutta

Lisäksi tarkkaavaisuus antaa meille mahdollisuuden hallita elämäämme. Jos emme joka hetki tiedosta ajatuksiamme, tunteitamme ja niitä ohjaavia motiiveja, meillä on hyvin vähän tietoista hallintaa elämämme suunnasta. Olemme kokonaan vaistomaisten halujemme ja alitajuisten voimiemme armoilla. Vain jos tiedostamme selkeästi, mitä mielessämme ja sydämessämme liikkuu, voimme toivoa käyttäytyvämme tavalla, jossa emme ole pelkästään menneiden tapahtumien ja hetken ulkoisten olosuhteiden uhri

Tarkkaavaisuuden avulla meissä kehittyy myös todellista yksilöllisyyttä. Sen ansiosta kaikkien sisäisten ja ulkoisten tapahtumien läpi kulkee katkeamaton tiedostamisen lanka niin että koemme olevamme kehittyvä olento jolla on tietty suunta. Sen avulla tuomme vähitellen kaikki olemuksemme virrat yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Sen avulla tulemme itsemme tiedostavaksi, motivoituneeksi ihmiseksi. Ihanteemme ja käsityksemme kohoavat sisäisestä rikkaudesta ja selkeästä maailmankatsomuksesta – eivät ympäristön ihmisten mielipiteistä

Tämän ohjeen takana oleva positiivinen periaate kehottaa ponnistelemaan jotta pitäisimme yllä tarkkaavaisuutta nykyelämän vaikeissakin olosuhteissa. Negatiivinen puoli taasen kehottaa meitä välttämään kaikkea mikä tekee tarkkaavaisuuden yhtään vaikeammaksi. Alkoholi ja huumeet mainitaan erikseen, koska ne olivat jo Buddhan aikana tunnetuimmat keinot paeta todellisuutta – ja ovat samassa käytössä tänäänkin

Buddhalaiset eivät hurskastele ja tuomitse alkoholia itsessään pahaksi. Ajatus on että meidän pitäisi säilyttää tiedostamisemme, eivätkä useimmat buddhalaiset lännessä ole absolutisteja. Totuus on kuitenkin, että alkoholi ja muut huumeet sumentavat tajuntaa ja jos käytämme niitä totunnaisesti tylsistyttääksemme tiedostamista vaarannamme kehittymistämme. Tästä syystä useimmat länsimaiset buddhalaiset eivät juo säännöllisenä tapana tai niin paljon että tietoisuuden taso heikkenee. Monet eivät käytä alkoholia lainkaan. Useimmat buddhalaisuutta harjoittavat kokevat että kun normaali mielentila tulee iloisemmaksi ja tunteet lämpimämmiksi ja helpommiksi ilmaista, heidän ei enää tarvitse riisua estoja alkoholilla. Alkoholi voi väliaikaisesti auttaa joissakin tapauksissa, etenkin niitä joiden tunteet ovat hyvin tukahdutettuja, mutta buddhalaisten ei yleisesti ottaen tarvitse olla humalassa iloitakseen

Buddhan aikojen jälkeen ihmiset ovat nerokkuudessaan kehittäneet vielä lisää tapoja välttää kosketusta todellisuuteen. Puhumme tällöin lähinnä viihteestä (taiteen vastakohtana). Voimme käyttää televisiota, roskalehtiä, tietokonepelejä, lukemista ja jopa työntekoa itsemme typerryttämiseksi, vain jotta saisimme huomiomme pois itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Kuten alkoholin ja huumeiden kohdalla, ei tässäkään ole kysymys siitä, että olisi ”väärin” katsoa jotain TV-sarjaa tai lukea roskaromaania. Tulisi vain nähdä että jos täytämme aikaamme liiaksi huomiota hajottavilla tekijöillä, tylsistää se tiedostamistamme ja pysäyttää kasvumme

Nämä ovat siis ne viisi eettistä periaatetta, jotka buddhalaisuuden harjoittajat omaksuvat. On pyrittävä olemaan mahdollisimman ystävällinen, antelias, tyytyväinen, rehellinen ja tiedostava koko ajan ja kaikissa tilanteissa. Jos toteutamme näitä periaatteita, voi niillä olla suuri vaikutus elämämme laatuun ja mielentiloihimme. Ne auttavat meitä tulemaan selkeiksi, eheiksi ja emotionaalisesti terveiksi. Mutta vaikka nämä ominaisuudet ovat arvokkaita ja niiden vaikutukset kauaskantoisia, viisi ohjetta itsessään ei kuitenkaan ole päämäärä. Etiikan harjoittaminen on vain yksi osa ”kolmiosaista polkua”, johon kuuluu myös meditaatio ja viisaus

Eettinen elämä on välttämätöntä meditaation harjoituksen yhteydessä. Jos haluamme todella edistyä, emme voi eristää meditaatiota muusta elämästä. Meditaation on annettava vaikuttaa siihen miten elämme ja sen miten elämme tulisi tukea meditaatiota. Ilman buddhalaisessa mielessä eettistä elämäntapaa meditaatio ei voi olla täysin tehokasta eikä sen vaikutus voi paljon muuttaa arkitajuntaamme.

Mitä buddhalaisuus on

Chris Pauling

Introducing Buddhism


Chris Pauling esittelee buddhalaisuuden tällä tulostettuna noin 25-sivuisella kirjoituksella ”Mitä Buddhalaisuus on” (Introducing Buddhism)

Tämä teksti on saatavana myös kirjana.
Kustantaja: Länsimaisen buddhalaisen veljeskunnan ystävät, FWBO ry