Voi sanoa että elämän eettinen perusta vaikuttaa mielentiloihin epäsuorasti. Buddhalaisen polun toinen osa – meditaatio – on keino vaikuttaa mielentiloihimme suorempaan. Meditaatio antaa keinon työskennellä tajunnan muuttamiseksi itse tajunnan avulla niin että ensin lisäämme tiedostamistamme ja tulemme positiivisemmiksi. Sitten voimme käyttää tätä vahvistunutta ja puhdistunutta tiedostamista nähdäksemme asioiden todelliseen luonteeseen.

Meditaatio on melkein kaikkien tuntema sana länsimaissakin, mutta useimmille se on kuitenkin vieras asia. Eikä ole ihme että on monenlaisia väärinkäsityksiä siitä mitä meditaatio on. Esimerkiksi luullaan että meditaatio on pääasiassa rentoutusta tai että se on transsitila, autuas keino paeta todellisuudesta, itsehypnoosia tai mielen tyhjäksi tekemistä. On totta että meditaation avulla voi rentoutua tehokkaasti ja että se voi tuntua autuaalliselta, mutta tämä hyöty on sivutuote eikä meditaation varsinainen tarkoitus. Meditaatio ei ole transsi, hypnoottinen tila tai tyhjiö. Se on tajunnantila, jossa koetaan lisääntynyttä tietoisuutta ja jossa kohotamme koko olemisen uusille tasoille – ei keino madaltaa sitä sumuiseen puolitietoiseen tilaan.

Tavallinen väärinkäsitys on myös että meditaatio samaistetaan johonkin tiettyyn menetelmään. Eräs tunnettu buddhalaisten tekstien kääntäjä on sanonut, että on olemassa yli 400 erilaista buddhalaista meditaatiomenetelmää. On selvästi liian kapeakatseista samaistaa vain yksi näistä meditaation kanssa. Meditaatio on ennen kaikkea olemisen tila tai oikeastaan monia toisiinsa liittyviä olemisen tiloja, eikä ole yhtä ainoaa ’oikeaa’ tapaa saavuttaa se tai työskennellä sen parissa. Tietysti jotkut menetelmät ovat parempia tietyille ihmisille tai sopivampia tietyissä kehitysvaiheissa.

Kaikki nuo 400 buddhalaista meditaatiomenetelmää voidaan jakaa tavoitteensa mukaisesti kahteen päätyyppiin. Nämä ovat samatha-menetelmät – paalin kielen sana tarkoittaa suunnilleen ’rauha’ tai ’tyyneys’ – sekä vipassana- eli ”oivallusmenetelmät”.

Samatha-meditaatio

Samatha-meditaatio tyynnyttää mieltä ja tarkentaa tiedostamista. Se kehittää positiivista tunnetta ja laajentaa näkökulmaamme. Tällainen meditaatio on oleellista valmentautumista vipassana-menetelmiin, jotka ovat luonteeltaan vaativampia. Ilman tätä alustavaa työtä vipassana-meditaation tavoitteena oleva oivallus tuskin pääsee syntymään. Normaali mielentilamme on liian huonosti keskittynyt, hajanainen, liiaksi negatiivisten tunteiden samentama, liian rajoittunut omaan näkökulmaansa voidakseen nähdä todellisuuden sellaisena kuin se todella on.

Tavallista tiedostamisemme tasoa voisi verrata huonokuntoiseen taskulamppuun, jossa on laajalle leviävä valokeila ja heikot paristot. Se ei paljonkaan valaise pimeyttämme. Samatha-meditaation tehtävä on koota valokeila ja ladata paristot niin että voimme nähdä selvästi. Käyttääksemme perinteisempää vertausta tavanomainen mielentilamme on kuin pyörteinen, mutainen vesi, jossa on kaikenlaista moskaa eikä valo pääse siitä läpi. Samatha-meditaatio tyynnyttää mielen pyörteet ja saa mudan laskeutumaan niin että vedestä tulee puhdasta, kirkasta ja läpinäkyvää.

Useimpiin samatha-menetelmiin sisältyy jokin keskittymisen kohde. Tämä voi olla oman hengityksen kulku, värillinen kiekko, kynttilänliekki, mantra tai positiivinen tunne kuten rakastava ystävällisyys. Näistä hengitys on kenties eniten käytetty kohde. Tämän harjoituksen tavallisin nimitys on ”hengityksen tarkkaaminen” ja sen selitti yksityiskohtaisesti Buddha itse varhaisissa kirjoituksissa ja jossakin muodossa sitä käytetään melkein kaikissa buddhalaisissa koulukunnissa. Toinen yleinen samatha-harjoitus on metta bhavana eli ”rakastavan ystävällisyyden kehittäminen”, jossa meditoija kehittää positiivista tunnetta itseään ja muita ihmisiä kohtaan ja itse asiassa käyttää tätä tunnetta meditaation kohteena.

Näiden kahden meditaatiomenetelmän avulla voimme ryhtyä mielemme muokkaamisen työhön kasvattaen kahta ominaisuutta, jotka ovat keskeisiä henkiselle kehitykselle: tiedostaminen ja lämminsydämisyys.

Hengityksen tarkkaamisessa voimme kehittää keskittyneen tarkkaavaisuuden tasoja, joita hyvin harvoin koetaan normaalielämässä – monille ihmisille tulee yllättävänä kokemuksena että voi olla niin tiedostavassa tilassa. Jos yritämme ylläpitää tarkkaavaisuutta osana etiikan harjoitusta alkaa meditaatiossa koettu keskittyminen vähitellen vaikuttaa jokapäiväiseen mielentilaamme antaen lisää selkeyttä, tilaa ja uudenlaista vapautta toimia luovasti.

Rakastavan ystävällisyyden kehittämisen harjoitus antaa keinon muokata suoraan tunteitamme niin että arvostamme itseämme enemmän ja suhtaudumme lämminsydämisemmin muihin. Monet ensi kerran tämän harjoituksen kohtaavat hämmästyvät että on mahdollista tuntea niin intensiivistä ja lämmintä tunnetta. Ja jos meditaatiota tukee eettinen harjoitus, tunteet alkavat pian vaikuttaa arkielämäämme, missä niillä voi olla hämmästyttävä vaikutus ihmissuhteisiimme ja sen kautta kaikkeen muuhun.

Kaikilla samatha-menetelmillä pyritään saamaan aikaan terävä, keskittynyt tila, jossa olemuksen eri puolet eheytyvät yhtenäiseksi, tyyneksi, kirkkaaksi tietoisuudeksi. Jos elämme eettisesti ja sellaisissa olosuhteissa, jotka kannustavat tyytyväisyyttä ja positiivisia tunteita, meditaation aikana turhien ajatusten kaaos vaihtuu nautinnolliseen, kevyeeseen ja rauhalliseen tasapainoisuuden kokemukseen. Sisäiset ristiriitamme alkavat selvitä ja neuroottiset itsekeskeiset ajatustottumukset vaihtuvat laajempaan objektiivisempaan näkemykseen. Siirtyessämme yhä syvempään meditatiiviseen tilaan saatamme kokea hyökyvää rakkautta ja iloa, joka tuntuu pulppuavan jostakin hyvin syvältä. Joillakin nämä tuntemukset voivat olla niin voimakkaita että ne puistattavat kehoa tai nostavat hiuskarvat pystyyn. Lämpimät tunteet kyllästävät olemuksemme, jolloin tunne ja ajattelu yhtyvät henkiseksi kyvyksi, joka näkee kaiken uudessa ja kirkkaammassa valossa. Kokeneemmat tai lahjakkaat meditoijat voivat mennä vielä syvemmälle ja kokea täysin sisäänsäsulkevia valtavan inspiraation tiloja, joissa tavanomainen minuuden ja muun maailman välinen raja alkaa liueta pois. Voi syntyä jopa niinsanottuja ”yliluonnollisia” kykyjä, kuten esimerkiksi kyky vaikuttaa positiivisesti toisten mielentiloihin.

Tämä kaikki kuulostaa hyvinkin ylevältä. Mutta valitettavasti meditaatio ei aina ole tällaista. Useimmilla on kausia, jolloin meditoiminen merkitsee painiskelua mielen kanssa, joka on täynnä vihaa, haluja tai ristiriitoja. Meditaatio voi silloin olla kovaa työtä. Mutta myös silloin kun meditaatio on vaikeata, siitä on hyötyä, koska sen avulla voimme vähitellen saada vahingolliset tunnetilat hallintaamme sekä meditaatiossa että muussa elämässä.

Vaikka samatha-meditaatio onkin valmistautumista vipassana- (tai oivallus)menetelmiin, on ylläsanotusta käynyt ilmi ettei se ole vain ikävystyttävä alkuvaihe, ei jotakin sellaista mikä olisi saatava pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian niin että pääsisi kiinni ”oikeaan asiaan”. Samatha-meditaatiosta olisi hyötyä vaikka vipassanaa ei olisi olemassakaan. Jopa vaikeimmillaan se auttaa meitä hallitsemaan mielentilojamme ja tekee meistä tyynempiä, keskittyneempiä ja positiivisempia. Parhaimmillaan se on hyvin nautinnollista ja sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, jotka muuttavat koko kokemuksemme elämästä selkeämmäksi, kirkkaammaksi ja laaja-alaisemmaksi.

Vipassana-meditaatio

Useimmille välittömiä buddhalaisen meditaation tuloksia ovat lisääntynyt tyyneys, lämpö, positiivisuus, tiedostaminen sekä kasvava eheyden ja tyytyväisyyden tunne. Mutta vaikka nämä ominaisuudet ovat hyvin toivottavia, niitä ei pidetä varsinaisena tavoitteena. Nämä ominaisuudet ja kokemukset ovat hyviä, mutta ne eivät ole pysyviä. Kaikkein tervehenkisinkin ihminen voi järkkyä olosuhteiden muuttuessa. Edistyäksemme niin että olosuhteet eivät järkytä meitä – kohotaksemme vastoinkäymisten, sairauksien ja jopa vanhuuden ja kuoleman yläpuolelle – meistä on tultava jotain paljon enemmän kuin vain henkisesti terveitä. Henkinen terveys on arvokas päämäärä omalla tasollaan. Mutta tietyn pisteen jälkeen oivallus – transsendenttinen näkemys todellisuuden perimmäisestä luonteesta – on henkisen kasvun tehokkain ase.

Vipassana-meditaatioharjoitukset ovat buddhalaisten käyttämiä menetelmiä tämän oivalluksen synnyttämiseksi. Näitä harjoituksia on olemassa valtava määrä – kenties useimmat buddhalaisuuden noin 400 meditaatiomenetelmästä ovat tätä tyyppiä. Tässä kirjassa ei kannata ryhtyä kuvailemaan mitään niistä yksityiskohtaisesti, mutta useimmilla niistä on joitakin yhteisiä piirteitä. Niitä harjoittavat tavallisesti vain kokeneet meditoijat. Niiden ensimmäisessä vaiheessa luodaan yleensä syvä ja vakaa meditatiivinen tila käyttämällä niitä samatha-menetelmiä, joita olemme kuvanneet.

Kun on päästy tähän meditatiiviseen tilaan, meditoija keskittyy perimmäisen todellisuuden jonkin puolen symboliin, joka voi olla sanallinen lause tai kuvallinen symboli. Kun symboli sitten kyllästää meditoijan puhdistuneen ja keskittyneen tajunnan, syntyy aito oivallus totuudesta symbolin takana. Toisaalta meditoija voi vakaassa meditaatiivisessa tilassa keskittyä pelkästään tarkkailemaan tajunnan luonnetta tai hän voi tulla selkeän tietoiseksi hetkestä toiseen muuttuvasta kokemuksestaan tavoitteena saada välitön oivallus kokemuksen todellisesta luonteesta.

On jo sanottu että se oivallus josta buddhalaiset puhuvat ei tarkoita ainoastaan älyllistä ymmärtämistä. Tätä asiaa ei voi kyllin korostaa. Rationaalisuus on vain pieni osa psyykettämme. Pelkkä älyllinen oivallus jostakin joko itseä tai maailmaa koskevasta asiasta voi tuntua käänteentekevältä, mutta se ei paljoakaan muuta käyttäytymistämme tai elämänkatsomustamme. Aito henkinen oivallus läpäisee ja muuttaa koko olemuksemme. Todellista oivallusta kokeaksemme meidän on oltava erityisessä korkeammassa tajunnantilassa. Tästä syystä tarvitsemme etiikan ja samatha-meditaation antaman lujan pohjan ennenkuin vipassana-meditaatio voi vaikuttaa. Ja tästä syystä emme hevin voi valaistua lukemalla kirjoja, opiskelemalla tai filosofoimalla – niin hyödyllisiä kuin nämä toimet ovatkin omiin tarkoituksiinsa.

Vipassana-meditaation lopullinen päämäärä on antaa oivalluksen kasaantua ja kypsyä siihen pisteeseen, että se aiheuttaa niin kutsutusti ”ympärikääntymisen mielen syvimmällä jalustalla”. Kun tämä on tapahtunut, ei voi enää palata takaisin: muutos on niin syvällinen ja perustava että ei enää ole mahdollista taantua vanhoihin, ahdasmielisempiin ja itsekkäämpiin katsomuksiin. Tästä pisteestä eteenpäin koko olemuksemme virtaa kohti Valaistumista ja ainoa suunta johon voimme mennä on eteenpäin.

Buddhalaisessa perinteessä on valtava määrä erilaisia meditaatioharjoituksia. Triratnassa tehdään perusharjoituksina hengityksen tarkkaamista ja ystävällisyyden meditaatiota (metta bhavana). Myös pelkkä istuminen on tärkeä harjoitus.

Meditaatioon valmistautuminen

  • Ryhdikäs ja rento asento
  • Tietoisuus kehon tuntemuksista, tunnetilasta ja ajatuksista
  • Tietoinen päätös keskittyä harjoitukseen
Suhtaudu ystävällisellä asenteella kaikkeen itsessäsi ilmenevään.
Näe itsesi sellaisena kuin sillä hetkellä olet. Älä torju mitään kokemuksessasi. Palauta mieleen harjoituksen tarkoitus. Kehitä luottamusta siihen, että pystyt tekemään harjoitusta.

Meditaatioharjoitus 1: Hengityksen tarkkaaminen

Harjoituksen kolmessa ensimmäisessä vaiheessa pyritään olemaan tietoisia koko hengitystapahtumasta. Neljännessä vaiheessa huomio tarkennetaan.
  1. Merkitse hengitys numerolla uloshengityksen jälkeen (laske kymmenen hengitystä ja aloita uudelleen alusta).
  2. Merkitse hengitys numerolla juuri ennen sisäänhengitystä (laske kymmenen hengitystä ja aloita uudelleen alusta).
  3. Tarkkaile hengitystä laskematta.
  4. Tarkenna huomio pisteeseen, jossa hengitys ensimmäisen ja viimeisen kerran koskettaa kehoa (sieraimien ja ylähuulen välinen alue).
Kun keskittyminen hajoaa, palaa rauhallisesti takaisin hengitykseen. Jos tämä ei onnistu, palaa takaisin kokonaistuntemukseen itsestäsi juuri sillä hetkellä – ja vasta sen jälkeen hengitykseen. Harjoituksessa pyritään yksinkertaisesti olemaan tietoisia hengityksestä, ei vaikuttamaan siihen tai ohjaamaan sitä. Näin kehittyy mielentyyneyttä ja syventymisen kykyä, joiden avulla on mahdollista kokea itsensä enstistä kokonaisvaltaisemmin ja selkeämmin.

Meditaatioharjoitus 2: Metta Bhavana – Ystävällisen asenteen kehittäminen

Kun olet ensin valmistautunut harjoitukseen, pyri saamaan yhteys itsessäsi jo oleviin ystävällisiin tunteisiin.
  1. Kehitä ystävällistä asennetta itseäsi kohtaan.
  2. Kehitä ystävällistä asennetta ystävää kohtaan.
  3. Kehitä ystävällistä asennetta neutraalia ihmistä kohtaan.
  4. Kehitä ystävällistä asennetta hankalaa ihmistä kohtaan.
  5. Kehitä ystävällistä asennetta kaikkia neljän edellisen vaiheen ihmisiä kohtaan ja laajenna sitten ystävällistä asennettasi koskemaan kaikkia eläviä olentoja.
Olennaista Metta Bhavana -harjoituksessa on halu vahvistaa ystävällistä asennetta, ei yksittäisten harjoitusten voimakkuus tai miellyttävyys. – Harjoituksessa työstetään omia tunnereaktioita itseä ja muita ihmisiä kohtaan. Kun tuot mieleesi ihmisen, pyri aina tunnistamaan reaktiosi häntä kohtaan. Näin tiedät, mikä on lähtökohtasi etkä eksy mielikuvitusleikkeihin.
Perinteiset fraasit:
  • Toivottavasti minulla/hänellä/heillä menee hyvin
  • Toivottavasti minä/hän/he ovat onnellisia
  • Toivottavasti minä/hän/he eivät joudu kärsimään
  • Toivottavasti minä/hän/he löytävät selkeyttä ja viisautta

Meditaatioharjoitus 3: Pelkkä istuminen

Pelkkä istuminen on nimensä mukainen harjoitus – pelkkää istumista oman kokemuksen ja tietoisuuden kanssa. Mitään ei suljeta tietoisuuden ulkopuolelle, mihinkään ei erityisesti keskitytä. Kehotietoisuutta voi käyttää ankkurina, mutta muuten ainoastaan katsotaan, kuunnellaan, tiedostetaan. Mihin mieli menee? Miltä tietoisuus tuntuu?